Heräsin kello 5.54, enkä sen koommin ole saannut unta... Hieman väsyttää ja jossei muuta, niin vituttaa... Pääni oli täynnä kuvia siitä, mitä kaikkea voisi olla käynnissä talossamme sinä hetkenä... Olin juuri nukahtamassa ja sitten, kuin tilauksesta, alkoi kuulua epämääräistä narinaa, joka kuulosti siltä, kun joku nousisi meidän portaita, ja sen jälkeen, faija lopettii kuorsaamisen ja sen äänen korvasi jokin, mikä kuulosti siltä, kun joku olisi taistellut vastaan, kun toinen tainnuttaa rätillä ja sillä ihme-litkulla, josta menee taju, ku haistaa ja henki, ku saa tarpeeks... Goodbye a good night's sleep... Ei vittu pysty enää. Kaikki lienee paremmin ensi yönä, nukun pitkään ja toivon, etten vaan heräisi... Mitään kamalampaa ei voisi tapahtua.

Olen kovin huolissani... Hän on nyt hyvin heikossa kunnossa... Tiedän, ettei siihen kuole, vaikka aina välillä siltä vaikuttaisikin, mutta en voi muuta kuin huolia. Pelkään, että menetän hänet, pelkään, että jään taas yksin, pelkään, että stressi on hänelle liikaa. Nyt tosin muuan ystäväni (xD) pääsi vihdoin intistä. Eipä tarvii enää notkua yksin pelaamassa, kun on pelikaveri xD

Kello soi kaheksalta, jätin sen varmuuden vuoks, etten vaa unoha lähtee. Koulu alkaa tänää ;'(
Tänään on yhden kaverin synttärit... Varmaa iha helvetin hienoa alottaa koulu synttärilahjana... Olisi kiva siitäkin välillä kuulla, kun ei siitä kuulunu tossa lomallakaa paljoa paskaakaan... Lieneekö seki sairastunu johonki vitun pöhöö... No joo, en tiiä

 

"Staring, dreaming, cold rain, skin steaming.
Just some fog in my eyes.
Tides in my blood follow the pale moon
drawing my soul to the skies.


Standing here, where a dream once had a home.
Emptiness now calls,
where hope crumbled with the walls.
And I feel like dust, lighter than air.
Winged by the smallest prayer.
Destination anywhere."