"en saa sanotuksi mitään" Vittu mikä ystävä mäki oon... Pitäs olla vahvana rinnalla ja tukee, mut EI! Tämä tunteilija rupee saatana itekki masentumaa... Voi VITUN VITUN VITTU!
 
Hän tekstaa: "Sain tehtyy enkun esitelmän :))))) saat tarkastaa sen jos haluut :)" vastaan vaan, että mun tuskin tarvisi, mutta voin tarkistaa, jos hän niin haluaa... Hymiökin vielä... Upeeta... Viestin lähettäminen iski kylmän väreen juoksemaan pitkin selkääni, en haluaisi esittää hänelle... Mun on pysyttävä vahvana nyt... Pitäisi tukea... Ystävä on hädässä(lievästi sanottuna) ja Hänkin vuoteen omana, stressin runtelemana, enkä minä saa mitään tehtyä minkään eteen... Masennun itse JA sairastunkin jopa itse...
 
En ole vielä varma, tuntuu siltä, kuin olisi vain kuiva kurkku, mutta tässä on jotain enemmän, jotain, mikä saa minut tuntemaan itseni pieneksi, voimattomaksi. Ehkä tää nyt on se superpöpö joka tappaa kolmanneksen maailman väestöstä? Tuskinpa, mutta ehkä jotenki kieroutuneesti, jopa haluaisin, että olisi. Ei siksi, että kuolisin vaan siksi, että voisin osoittaa vahvuuteni, ja tappaa sen paskan.
 
Meinasin eilen purskahtaa autossa itkuun... Sain viestin, joka iski minut tolaltaan. En vain... voinut uskoa sitä, siinä ei ollut mitään järkeä, ei mitään logiikkaa... Ei se voinut olla totta... Olisin ymmärtänyt sen, jos olisin herännyt viisi minuuttia sen jälkeen painajaisesta, mutta ei...
 
Eilen hymyilin tuohon em. viestiin asti kuin Naantalin aurinko... Aurinko laskee joka päivän päätteeksi selvästikin... En haluaisi syyttää itseäni, mutta jostain syystä se tuntuu oikealta... Tosin niin se on tähänkin asti, vaikka aina kaikki sanoo, että "ei se ollu sun vika/ei se oo sun vika/ei se sitte oo sun vika"... On se saatana, koittakaa tajuta! Kaikki vaikuttaa kaikkeen...
 
Tyhjyys huutaa ja musiikki on hiljaista... Mikä menee vikaan... Viime aikoina oikeen mikään ei oo menny putkee... Kovasti on yritetty, mutta vituiksi menee, teki mitä teki. Ei muuta ku leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia pettymyksiä...
 
Stalkeri seuraa koulussa tarkkaavaisena, vittu mä en tajuu, miten se jaksaa... Eikö se jo nää... MUA EI VITTU KINOSTA! Välillä tekisi mieleni jopa leipoa turpaan sitä akkaa, mutta moraali käskee toisin... Emmä voi semmosta tehä... Ei tuu kesää... Lopettais ny vaa, ni pääsisin siitäki... Olis yks turha stalkkeri tyttö vähemmän.
 
Treenit kutsuu, gotta run!
 
Hang in there!