rakas päiväkirja,

 
ihanaa viettää joulu tossun alla. Tulkaa joku toki katsomaan joku päivä, ei täältä olla pitkään aikaan mihinkään muuttamassa. Tänään se selvisi; olen vain niin pirun tossun alla. Annan heti periksi, kun hän on eri mieltä. En vain jaksa seistä enää väitteitteni takana, koska tiedän, että se päättyisi siihen, että hän on oikeassa. Eihän hän koskaan ole väärässä.
 
Tänään oli ihan mukava päivä noin muuten. Hän oli ihana, tosin aluksi kovin nyrpeä. Ei voinut edes halia antaa, perhana. Sitten ryöstin itselleni halin, ja kaikki alkoi mennä paremmin! (:
Ihana joululahja muuten. Kaikki tämä sai minut miettimään sitä, että miksi olin niin hämmentynyt ja puistattunut. Nyt taas muistan. Periksi antamattomuus, juuri niinkuin hän sanoo.
 
Musta on kuulemma tullu tylsä. En oo enää yhtä etevä ku ennen. Maailma muuttuu, mutta minä en. No viddu, ei kai tässä mitään mahda, kun ei voi muuttua. Kahlittu olen rooliini, enkä mahda mitään. Tässä stondaan, kun en muuta voi.
 
Kello on jo hyvän matkaa yli keskiyön, mikä merkitsee, että meikäläinen kirjottaa jouluaaton aamuna. Aamulla sitte ku heräilen, ni pitäs jaksaa taas esittää, että joulu kiinnostaa. No ei vois vittu vähempää kiinnostaa. Rooli päälle, maski naamalle ja kaikki menee taas helvetin hienosti. Saisi edes sen uuden puhelimen, niin pääsisi leikkimään sillä sitte.
 
Kuudelta on ruoka, se on jo päätetty. Koko alkupäivän varmaa istun koneella tai jotain. Vittu vanhukset tulee käymää. Kattoo mitä siitäki tulee. En jaksais yhtää mitään ihmeen härdelliä. Taitaa olla ankein joulu, mikä mulla on ikinä ollu... Noo, siinä on se hyvä puoli, että suunta on vaa ylöspäin, tästä se ei enää ankeemmaks näissä oloissa ainakaa mee. Kattoo sitte, ku oon työttömänä jossain kadulla jouluna, mut silti xD
 

"Oh, I get up and make myself some coffee 

I try to read a bit but the story's too thin 

I thank the Lord above

That you're not there to see me

In this shape I'm in"