Rakas päiväkirja,

tähän on taas tultu... Nyt hajottaa jo sen verran, että ei saa 

untakaan. Onneks on kavereita, jotka lohduttaa. Meniki tässä 

sitte yölle senki kanssa. Nyt muuten olen tässä "vapaalla", joten en 

vaan jaksa kirjottaa mitään v***n kirjakieltä... Mielitiettyni ei 

kuitenkaan lue tätä(ei se arvaa, eikä keksi katsoa, joten voin avata 

sydäntäni).

 

On ollut tosi rakastettu olo viime aikoina; aiheetonta tiuskimista, 

haukkumista, vähättelyä ja loukkaamista. Ei se kai sitä tahallaan, 

mä vaan muutun objektiks. Kaikista niistä "ethä sä mee pois?" 

kommenteista huolimatta alkaa tuntua siltä, että oon vaa 

objekti... Vai älyykö hän tehneensä virheen, ja siksi sitten "anoo", 

etten olis vihanen. Nyt ei vaan enää pää kestäny. Iha vihoviimenen 

pisara oli eilisen keskustelu siitä, että mitä tänään tapahtuisi.

 

Olin suunnitellut jo paljon, oli paikkakin, kuvittelin jo, miten hän 

ilahtuisi, kun ei tarvitsisi vain istua meidän sohvalla tai mun 

sängyllä jauhamassa paskaa, vaan saisi pyöriä pitkin Vanhan 

Markkinoita. Meidän piti viettää aikaa kahden, mutta ei. Onhan 

karaokekin kivaa, mutta ei mua niin kauheasti se kiinnostanut, 

tarvitsin vaan seuraa tyrehdyttämään tän tunteen... Ehkä ne tekis 

maailmasta paremman paikan, no eipä vitussa... Harmitti vaan 

kahta kauheemmin... Sanoin niille jo, että meen nukkumaan, mutta 

en saanu unta. Voisin nyt koittaa uudestaa, ku oon saanu 

rauhottua... Musiikki tekee ihmeitä, toisaalta oli myös 

mielenkiintosta luettavaa (:

Alan tunnistaa itsessäni häviäjän, mutta kai mä vaan, niinku aina, 

ylireagoin. Koulussa on yks tyttö, joka häiritsee... Se seuraa mua 

koko ajan, eikä jätä rauhaa... Seuraa ku hai laivaa... Kumpa se ois 

unohtanu kaiken joululoman jälkee, joka muute alko eile (: Ei nyt 

vaa yhtää jaksa...

 

Oon löytäny jopa yhen ystävän koko koulusta, 

kai sekin jotain on, en luota ihmisiin turhan helposti, mutta hän 

tuntuu jotenkin, samanlaiselta, ja ymmärrän, että voin luottaa 

häneen, koska hän tietää, miten pahalta tuntuu, jos kertoisi 

eteenpäin, eikä hän vaikuta siltä, että haluaisi sitä kenellekkään 

muulle. Eihän meistä kukaan (:

Olen alkanut menettää hallinnan... Ennen sisäinen peto oli tyyni, 

mutta se on taas herännyt, tahtoisi ulos. Täytyy varoa, etten sano 

mitään tyhmää... En näin joulun alla varsinkaan. Riittää, että on 

yksi, joka on kärsiny mun typeryydestä, ei tarvii olla enempää... Mä 

oon alkanu kuulostaa taas itsesääliseltä... Siltä, ku elämä ois taas 

jotain vitun säälipeli, jota pelataa kilpaa muun maailman kanssa. 

Nej tack, inte mera. En vaan kestä sitäkään enää...

Ihmiset on muuten surullisen tyhmiä... Ei ne nää maailmaa, eikä 

todellisuutta... Elää jossain vitun pilvilinnassa, jossa saavat työn, 

ku koulut loppuu, koska sehän on varma juttu... Ei vittu, kun 

meinasin kilahtaa filsan tunnilla... Onneksi olin luvannut itselleni ja 

ystävälleni, että pidän ns. "hiljaisen filsan tunnin", ihan vaan siksi, 

että tuntuu, että mä aina käyn dialogia opettajan kanssa... 

Parempi niille, ei ne ois sitä kestäny kumminkaa. Oisivat vaa alkanu 

selittää jotain omaa paskaansa, ja jos oisivat joutuneet miettimää 

sitä, oisivat murtuneet... Ei ne kestä totuutta, siks ne ei sitä 

nää... Vanhemmat ei oo opettanu, toisin ku meillä. Mitää ei saa, 

jos ei anna jotain vastineeks... Rahasta aikaa ja niin edelleen.

Eihän onni kävele ovelle, koputa ja pyydä lupaa astua sisään... 

Missä vitun pilvilinnassa nää asuu??!

Kerroin tästä jo uudelle ystävälleni, hän ymmärsi. Ei tarvinut 

selitellä. On mukavaa vaihteeksi saada keskusteluseuraa, joka ei 

kiellä kaikkea, mitä ei ole todistettu oikeaksi... Raukka on vain 

vähän kärsinyt, ja toivoisin voivani auttaa, mutta konstit ovat 

vähissä, voinhan onneksi aina puhua ja ennen kaikke kuunnella. 

Toivottavasti hän ei loukkaanu tästä, se ei ainakaan ollut 

tarkoitus.

Olen kirjoittanu ajatuksiani paperille nyt muutaman tunnin... 

Musiikki katkaisee ajatuksen yleensä vielä juuri vittumaisessa 

kohtaa, mutta kyllä tähän on tultu. Ehkä olisi aika yrittää 

nukahtaa uudestaan, onhan kumminkin oltava jo kahdeltatoista 

mielitiettyni luona. Toivottavasti kaikki on sitten paremmin (:

 

Todellakin wnb-22. päivä... Kello on jo pitkälti neljättä tuntia yli päivän taitteen... No vittuako siitä

 

"Mä jos suuni sulkisin,

avaisin korvat ja kuuntelisin,

miten maailma laulaa meille,

"en tahdo pahaa teille"

 

Olenko mä sitä uskomaan,

mä toive untani pilaamaan,

jonka luonnut olen turvaamaan,

siltä mikä mua saalistaa."

 

C-osa omasta kipaleesta, joka kulkee demo-nimellä "vine"