Rakkaat plärääjät,

alotetaan siitä, että allekirjoittanut on aivan lopussa vieläkin, eikä helpotusta näy ennen tiistaita, mutta eiköhän tästä jotenki selviä. Kädessä muistona kaksi kamalan näköistä viiltoa(ei pahan, vaan kamalan[näyttää rumalta]). Toinen velipojan kynnestä ja toinen pahvilaatikosta(ei siitä sen enempää). ASIAAN!!!

Lähdön koittaessa olin väsynyt, kuin perkele, eikä yhtään huvittanut lähteä minnekkään. Kun sitten puoli unessa sain itseni syömään jonkun saamarin kinkkupaninin, niin olo parani huomattavasti. Ei se silti kotona makoilua voittanut, mutta sai kelvata. Koneessa sitten meinasi tulla tippa linssiin, kun soitettiin ensin Viidestoista yö ja sitten Joka päivä ja joka ikinen yö... Noo, siitä selvisi, mutta olihan taas kirja täynnä romantiikan tihruja, ja vitutus siitä syystä entistä kaameampi. Safka oli koko viikon kolmea ruokailua lukuunottamatta täysin itse valmistettua, joten terveysriskejä oli paljon xD

Kun sitten pitkien yöunien jälkeen heräsin seuraavaan aamuun en voinut kuin todeta "miks vitussa mä olen täällä, enkä himassa", mutta siellähän olin, kun en muuta voinut. Aikaa tapoin jo melkein väkisin altaalla lilluen. Katsoin myös erään piirretyn leffan, joka kertoi yllättäen kahdesta ihmisestä, jotka löytävät toisensa, eikä se helpottanut omaa tuskaa lainkaan. Satuin myös ohimennen lukemaan "tähtien viestit" Annasta, ja totesin niiden olevan jotenki koskettavat, niissä sanottiin näin: 
Kaksoset: Pistä itseesi vauhtia tällä jaksolla, sillä monet haluavat saada osansa elämänilostasi. Elämääsi ilmaantuu jokin asia menneisyydestä ja tuo mukanaan iloisia muistoja. Ilmassa on romantiikkaa, mutta älä odota ihmeitä. Asiat vievät oman aikansa.
Leijona: Älä lyö lukkoon mitään tärkeää, sillä nyt kannattaa pitää mieli avoimena ja joustavana. Saatat tuntea itsesi alakuloiseksi, mutta välillä on tärkeää miettiä asioita rauhassa. Älä kiirehdi, vaan luota vaistoihisi. Työelämä sujuu kuin rasvattu, olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Näistä merkeistä unten maille...

Aamulla herään aamuyöstä kauheaan painajaiseen. Se oli niin kamala, että sensuroin sen täältä kokonaan. Sitten kirjani muistutti siitä, miten hauras ihmishenki on, ja masennus senkuin syveni, ja aivan kuin se ei vielä riittäisi, niin sitten keskustelimme velipojan kanssa siitä, miten sitä aina alkaa vituttaa, kun rakkaani on käymässä osv. Sen lisäksi olin löytänyt toisenkin oudon pureman itsestäni, jossa on kaksi pyöreää puremaa vierekkäin, kuin pienestä vampyyristä.

Kun sitten heräsin taas aamulla olin hyvin tietoinen, että nyt lähdettäisiin Haniaan ostoksille, ja sieltä sainkin hyvin kaikki tarvittavat lahjat ja tuliaiset JA kortit :P Tässä kohtiin kirjani oli loppua kesken, ja kun sitten illalla lueskelin Kreikan mytologiasta kertovaa kirjaani meinasin taas itkeä, kun rakkaani nimi mainittiin. Unten maille käy lapsosen tie...

Knossokselta palatessamme(sillä saatanan vuokra autolla[Hyundai Acc(id)ent]) päässäni alkoi soida biisin pätkä, jonka sitten totesin Brucen biisiksi ja päätin tutkia asiaa, kun pääsisin kotiin. Mietin pariakin asiaa, ja luin loppuun kirjan joka loppui koskettavasti, kun eräs herras henkilö avautuu naisystävälleen:
"When you've felt this way about someone for over 20 years, it's no flash in the pan. I want to spend the rest of my life with you too".
Saatoin päätökseen myös erään toisen kirjan, josta ajattelin etsiväni seuraavan osan, koska tämä osa jäi niin ikävästi kesken. Illalla sitten haistoin kultani hetkellisesti, mutta sekin oli vain ohikiitävää, niinkuin elämä muutenkin...

Toisiksi viimeinen kokonainen päivä Kreetan saarella... Vittu, että jaksoi olla tylsää... Pelasimme korttia velipojan kanssa, ja yritimme jotenki tappaa aikaa mm. (taas kerran) uimalla uima-altaassamme. Sitten loppujen lopuksi se päivä jotenkin valui ja pääsin jopa restauranttiin syömään, mutta se ruoka oli vain kohtalaista, joten olisin paljon mielummin syönyt "kotona" jotain hyvää. Tajusin aikaisemmin päässäni soivan biisin "The Summer of 69"'iksi, ja punkassakin vain voihkin ja hoin kultani nimeä, kunnes jotenki vaivuin uneen.

Aamulla perkele herään taas uneen, jossa sitten olimme kavereiden kanssa jotenki kokoutuneet, ja se oli jotenki omituinen muutenkin. So much for a good sleep... Tämä päivä tuntui kaikista pisimmältä, vaikka kävimmekin meressä uimassa, ja lilluin lisäkilojeni kanssa poreammessa(ja broidi potki munille, minkä ehti...).

Lähdön aamu koitti vihdoin, ja kyllähän sitä tänne koti-Suomeenkin pääsi, mutta matkalaukku meni massan mukana joko a) Köpikseen tai b) Osloon. Kun sitten pääsimme kotiin ehdin jopa hetken datata, ja sitten tuli lähtö kummisedän luokse viettämään Jussia...

Nyt sitten ihan loppuunpalaneena koitan jotain kirjoittaa, ja tässä tämä katastrofaalinen lopputulos...

Jumalan armosta; Hyvää yötä, kauniita unia ja oikein suloisia oman kullan kuvia kaikelle kansalle!!

"Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään."