Day after day, night after night

Saavun kotiin, kello on noin puoli kymmenen. Pihalampun valo heijastuu puolimetrisestä jääkalikasta silmiini. Jään seisomaan.

It's a strife, but a shimmer in your eyes just makes me know, you're my amaranthine

Tuijotan jääpuikkoa, mietin, että jos leikkaisin sen irti ja heittäytyisin alle... Mutta sitten totesin, että katolta on siinä vaiheessa enää niin lyhyt matka hankeen, ettei siitä tulisi kuin selkä kipeäks. Joten päätän kömpiä sisälle, kun muutenkin jo hidastelin, että voisin vähän huutaa pahaa oloani pois, kun toiset eivät anna. enkä ole vihainen, vituttaa vaan

Paskan vitut siitä... Elämä menee eteenpäin, ja meitsihä jumalauta raahautuu perässä, vaikka kunto kuinka oliski laskenu xP

Tän päivänen kertsi:

Tear me apart,
rip me inside,
tear out my heart,
and lay it to rest

ei tätä kukaa lue, ni ei pölli, mutta jos sattuis joku olee, ni tämä on iha copyrighted to myself (;
Oha toho melodiaki, mutta ei siitä sen enempää.

Kumpa asiat ois paremmi huomenna...

 Karkauspäivä... Olisi pitänyt keksiä ajoissa, ja ehdottaa, että kaikki ykköset olisivat "karanneet" koulusta, eli jättäneet tulematta. Olisi saanut nukkua pidempään xD

ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan,
pyydät mua auttamaan.

"pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu, kanna kun korteni maahan sortuu,
varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna,
sillä heikko on henkeni onnen orja,
temppeli sillä vain hento sorja,
kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan"

ja kun silta se tuulessa keinui,
olit valmis jo luovuttamaan,
tunsit kuinka mun sormeni tarttui,
käsivarteesi voimattomaan
ja kun köydet sun sillan alta pois sortui, päästänyt en silloinkaan

Soinut päässä niiin pirusti, vähän muutin sanoja, otin sen verran taiteilijan vapautta xD Vuosi on nyt kaks kuukautta vanha, ja mitää en oo saanu aikaseks... Tunteja, tunteja, mut ei mitää tulosta, ei sitte pienintäkää... Kai se siitä joskus xD

Hope you can digg it (;

 Abyssus abyssum invocat!

Niin se aika vaan kuluu ja HELMIKUU 2012 on alkanu... Ei stna... No, sen kunniaksi TERVEYSTIEDON koe... Turhaa paskaa muutenki, ja sitte meni vielä perseellee. Mitäpä pienistä. Olo on oikeestaan viimeset pari tuntia ollut laginen... Tuntuu, ettei mikään missään etene ja tietokoneen ruutu on omituisen näköinen. Voisi tietenkin käydä ulkonakin välillä ja tuulettaa...

Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kirjoitettua jotain muutakin kuin äikän turhia esseitä tai koe-esseitä. Pitäisi vielä kirjoittaa filosofian oppimispäiväkirja... Eipä innosta sekää. Em. kirjoittamisesta sen verran, että tulipahan pikkusen yhteiskuntavastainen, mutta menköön, kun kerran ajattelen niin, enkä todellakaan anna myöden tässä asiassa. Tosin ajatus ei pysy enää kasassa... Joku ihmeen hormoni sitä vissii lähtee erittyy, ku kirjottaa, ku on näin sekasin heti, ku kirjottaminen loppuu.

Se vitun stalkkeri on taas mius kii... Tänään lähdin koulusta menemmän dösärille tuolla -15 asteessa, näin ovesta mennessäni, että se lähti kävelemää rappusia ylös, toiseen kerrokseen. Dösä tuli aika lailla heti, ja kun istahdin takapenkille ja katsoin kouluun päin, se oli siinä vittu toisella puolen tietä, kääntyny just kävelemää takasi koululle. Stalker, anyone?

Amaranthe on muuten yks parhaita bändejä ikinä. Siis en ois ikinä uskonu, että joku onnistuis noin komiasti yhristämää ördän, naislaulun ja mieslaulun samaa kokonaisuuteen, ja vielä IHAN järkyttävän hyvillä lyriikoilla:

Time
Is the reason why we fight to stay alive
Until the morning comes

It's a strife
But the shimmer in your eyes just makes me know
That you and I belong

And you can light the dark up all by your own
So let us show the world that the love is strong

Like a sign
Like a dream
You're my Amaranthine
You are all I needed, believe me
Like a drift in a stream
Your beauty is serene
There's nothing else
in life I ever need
My dream, Amaranthine

Time
Goes by as days and nights are turning in to years,
But I'm lying in your arms
It's the place
Were I know I'm closest to your heart 
When the dark is torn apart

I know you feel the same as I inside
It feels like in a dream where we can fly.

Like a sign
Like a dream
You're my Amaranthine
You are all I needed, believe me
Like a drift in a stream
Your beauty is serene
There's nothing else
in life I ever need
My dream, Amaranthine

It's a strife, but the shimmer in your eyes just makes me know
You are my Amaranthine

Like a sign
Like a dream
You're my Amaranthine
You are all I needed, believe me

Like a sign
Like a dream
You're my Amaranthine
You are all I needed, believe me
Like a drift in a stream
Your beauty is serene
There's nothing else
in life I ever need
My dream, Amaranthine

On kyseistä kappaletta tullu PIKKUSEN popitettua tässä parin päivän aikana, muttakun on niin perkeleen hyvä, ettei voi mitää. Otin muuten selvää, kun kiinnosti, kyseisen kappaleen nimi Amaranthine tarkoittaa kuolematonta tai unfading, so to speak. Ymmärrettävä sinäänsä, kun lueskelee lyriikkaa läpi. Pakko kai se on vielä kerran tykittää tuutista ulos...

WUHUU! Popitan illan ja luen filsaa... Repikää siitä huumoria! EIKU MITÄ??! xD

Sucks to be me at the moment, kun kokeiden tekeminenkään ei enää suju -.-'
Vähäki arvo lähiympäristölle kärsii, mutta menköö xD

I laugh in the face of danger! MUAHAHAHAA!!!!

"I thought I saw you cry", Rapid Eye Movementin Losing My Religion soi, ja pää on tyhjä... tasan kuukausi joulusta, mutta tuntuisi, kuin siitä olisi jo ikuisuus aikaa. On tässä mietitty "velipojan" kanssa, että pitäsköhä sitä siirtyä semi-proksi tässä dataamisessa, kun se näkyy kerran näin sujuvan(ainakin toisten osilta) xD

On ollut pitkään tyhjä olo... Olen yrittänyt kirjoittaa, mutta siitä ei tule MITÄÄN, ei sitte niiku yhtää mitää. Talentti hukkuu, eikä synny oikeestaa mitää... Toisaalta muutamia ideoita on ollut, mutta ovat lähteneet yhtä nopeasti, kuin tulivatkin. Tekisi mieli syyttää koulujärjestelmää, joka todistetusti tappaa luovuuden, mutta en voi, kun ei ole siitä kyse... On ihan oma ongelma... Mikä, ni se on sitte toine juttu.

Koulussa meinas pää hajota pariin filsan ryhmäläiseen JA kaiken kukkuraksi muuan nimeltä mainitsematon stalkkeri, jonka toivoin jo lopettaneen rupesi sitten kaveeraamaan... Ei mitää tolkkuu täs toiminnas oikeesti... Joku kaunis päivä mä vielä tilitän koko maailmalle sen, mut ei viel, the time's not right.

"Don't you dare to read my mind,
Because you don't like, won't like what you'll find,
And the more that you resist me,
The greater the damage will be"

The Unguided - Phoenix Down
Post Scriptum: Maailman kovin ja hienoin biisi

Heräsin kello 5.54, enkä sen koommin ole saannut unta... Hieman väsyttää ja jossei muuta, niin vituttaa... Pääni oli täynnä kuvia siitä, mitä kaikkea voisi olla käynnissä talossamme sinä hetkenä... Olin juuri nukahtamassa ja sitten, kuin tilauksesta, alkoi kuulua epämääräistä narinaa, joka kuulosti siltä, kun joku nousisi meidän portaita, ja sen jälkeen, faija lopettii kuorsaamisen ja sen äänen korvasi jokin, mikä kuulosti siltä, kun joku olisi taistellut vastaan, kun toinen tainnuttaa rätillä ja sillä ihme-litkulla, josta menee taju, ku haistaa ja henki, ku saa tarpeeks... Goodbye a good night's sleep... Ei vittu pysty enää. Kaikki lienee paremmin ensi yönä, nukun pitkään ja toivon, etten vaan heräisi... Mitään kamalampaa ei voisi tapahtua.

Olen kovin huolissani... Hän on nyt hyvin heikossa kunnossa... Tiedän, ettei siihen kuole, vaikka aina välillä siltä vaikuttaisikin, mutta en voi muuta kuin huolia. Pelkään, että menetän hänet, pelkään, että jään taas yksin, pelkään, että stressi on hänelle liikaa. Nyt tosin muuan ystäväni (xD) pääsi vihdoin intistä. Eipä tarvii enää notkua yksin pelaamassa, kun on pelikaveri xD

Kello soi kaheksalta, jätin sen varmuuden vuoks, etten vaa unoha lähtee. Koulu alkaa tänää ;'(
Tänään on yhden kaverin synttärit... Varmaa iha helvetin hienoa alottaa koulu synttärilahjana... Olisi kiva siitäkin välillä kuulla, kun ei siitä kuulunu tossa lomallakaa paljoa paskaakaan... Lieneekö seki sairastunu johonki vitun pöhöö... No joo, en tiiä

"Staring, dreaming, cold rain, skin steaming.
Just some fog in my eyes.
Tides in my blood follow the pale moon
drawing my soul to the skies.

rakas päiväkirja,

"Oh, I get up and make myself some coffee 

I try to read a bit but the story's too thin 

I thank the Lord above

That you're not there to see me

In this shape I'm in"

Rakas päiväkirja,

tähän on taas tultu... Nyt hajottaa jo sen verran, että ei saa 

untakaan. Onneks on kavereita, jotka lohduttaa. Meniki tässä 

sitte yölle senki kanssa. Nyt muuten olen tässä "vapaalla", joten en 

vaan jaksa kirjottaa mitään v***n kirjakieltä... Mielitiettyni ei 

kuitenkaan lue tätä(ei se arvaa, eikä keksi katsoa, joten voin avata 

sydäntäni).

On ollut tosi rakastettu olo viime aikoina; aiheetonta tiuskimista, 

haukkumista, vähättelyä ja loukkaamista. Ei se kai sitä tahallaan, 

mä vaan muutun objektiks. Kaikista niistä "ethä sä mee pois?" 

kommenteista huolimatta alkaa tuntua siltä, että oon vaa 

objekti... Vai älyykö hän tehneensä virheen, ja siksi sitten "anoo", 

etten olis vihanen. Nyt ei vaan enää pää kestäny. Iha vihoviimenen 

pisara oli eilisen keskustelu siitä, että mitä tänään tapahtuisi.

Olin suunnitellut jo paljon, oli paikkakin, kuvittelin jo, miten hän 

ilahtuisi, kun ei tarvitsisi vain istua meidän sohvalla tai mun 

sängyllä jauhamassa paskaa, vaan saisi pyöriä pitkin Vanhan 

Markkinoita. Meidän piti viettää aikaa kahden, mutta ei. Onhan 

karaokekin kivaa, mutta ei mua niin kauheasti se kiinnostanut, 

tarvitsin vaan seuraa tyrehdyttämään tän tunteen... Ehkä ne tekis 

maailmasta paremman paikan, no eipä vitussa... Harmitti vaan 

kahta kauheemmin... Sanoin niille jo, että meen nukkumaan, mutta 

en saanu unta. Voisin nyt koittaa uudestaa, ku oon saanu 

rauhottua... Musiikki tekee ihmeitä, toisaalta oli myös 

mielenkiintosta luettavaa (:

Alan tunnistaa itsessäni häviäjän, mutta kai mä vaan, niinku aina, 

ylireagoin. Koulussa on yks tyttö, joka häiritsee... Se seuraa mua 

koko ajan, eikä jätä rauhaa... Seuraa ku hai laivaa... Kumpa se ois 

unohtanu kaiken joululoman jälkee, joka muute alko eile (: Ei nyt 

vaa yhtää jaksa...

Oon löytäny jopa yhen ystävän koko koulusta, 

kai sekin jotain on, en luota ihmisiin turhan helposti, mutta hän 

tuntuu jotenkin, samanlaiselta, ja ymmärrän, että voin luottaa 

häneen, koska hän tietää, miten pahalta tuntuu, jos kertoisi 

eteenpäin, eikä hän vaikuta siltä, että haluaisi sitä kenellekkään 

muulle. Eihän meistä kukaan (:

Olen alkanut menettää hallinnan... Ennen sisäinen peto oli tyyni, 

mutta se on taas herännyt, tahtoisi ulos. Täytyy varoa, etten sano 

mitään tyhmää... En näin joulun alla varsinkaan. Riittää, että on 

yksi, joka on kärsiny mun typeryydestä, ei tarvii olla enempää... Mä 

oon alkanu kuulostaa taas itsesääliseltä... Siltä, ku elämä ois taas 

jotain vitun säälipeli, jota pelataa kilpaa muun maailman kanssa. 

Nej tack, inte mera. En vaan kestä sitäkään enää...

Ihmiset on muuten surullisen tyhmiä... Ei ne nää maailmaa, eikä 

todellisuutta... Elää jossain vitun pilvilinnassa, jossa saavat työn, 

ku koulut loppuu, koska sehän on varma juttu... Ei vittu, kun 

meinasin kilahtaa filsan tunnilla... Onneksi olin luvannut itselleni ja 

ystävälleni, että pidän ns. "hiljaisen filsan tunnin", ihan vaan siksi, 

että tuntuu, että mä aina käyn dialogia opettajan kanssa... 

Parempi niille, ei ne ois sitä kestäny kumminkaa. Oisivat vaa alkanu 

selittää jotain omaa paskaansa, ja jos oisivat joutuneet miettimää 

sitä, oisivat murtuneet... Ei ne kestä totuutta, siks ne ei sitä 

nää... Vanhemmat ei oo opettanu, toisin ku meillä. Mitää ei saa, 

jos ei anna jotain vastineeks... Rahasta aikaa ja niin edelleen.

Eihän onni kävele ovelle, koputa ja pyydä lupaa astua sisään... 

Missä vitun pilvilinnassa nää asuu??!

Kerroin tästä jo uudelle ystävälleni, hän ymmärsi. Ei tarvinut 

selitellä. On mukavaa vaihteeksi saada keskusteluseuraa, joka ei 

kiellä kaikkea, mitä ei ole todistettu oikeaksi... Raukka on vain 

vähän kärsinyt, ja toivoisin voivani auttaa, mutta konstit ovat 

vähissä, voinhan onneksi aina puhua ja ennen kaikke kuunnella. 

Toivottavasti hän ei loukkaanu tästä, se ei ainakaan ollut 

tarkoitus.

Olen kirjoittanu ajatuksiani paperille nyt muutaman tunnin... 

Musiikki katkaisee ajatuksen yleensä vielä juuri vittumaisessa 

kohtaa, mutta kyllä tähän on tultu. Ehkä olisi aika yrittää 

nukahtaa uudestaan, onhan kumminkin oltava jo kahdeltatoista 

mielitiettyni luona. Toivottavasti kaikki on sitten paremmin (:

Todellakin wnb-22. päivä... Kello on jo pitkälti neljättä tuntia yli päivän taitteen... No vittuako siitä

"Mä jos suuni sulkisin,

avaisin korvat ja kuuntelisin,

miten maailma laulaa meille,

"en tahdo pahaa teille"

Olenko mä sitä uskomaan,

mä toive untani pilaamaan,

jonka luonnut olen turvaamaan,

siltä mikä mua saalistaa."

C-osa omasta kipaleesta, joka kulkee demo-nimellä "vine"

Hello again, nappisilmät!

Siitä on joku hetki kulunut, kun olen viimeeksi tännekkin kirjoitellut. Tänään tosin tuli pakottava tarve, kun oli niiiin urpå päivä! XD
Ensin lähdin aamulla lekurille vanhan kunnon "viillon" takia. Eihän se siellä mitään järkevää osannut sanoa, ja lähetti labralle. Siellä sitten istuin 1½ tuntia odottamassa, että pääsin vuodattamaan vertanin niiden pirun pulloihin. Sen jälkeen sitten huippasi seuraavat kaks minuuttia, eikä meinannut pystyyn päästä, ja kun pääsi niin sydänfilmiä ottamaan.

Filmin oton jälkeen sitten lähdin painamaan koululle helevetin heikossa kunnossa, enkä todellakaan olisi jaksanut mennä saksan tunnille... Noo, sitten kun kaupan kautta olin käynyt, söin evääni ja lähdin tunnille. Noo, loppupäivä meni pienessä heikotuksessa, mutta se sai huippunsa, kun rakkaani luona sitten avasin vessan oven, ja löin sillä itseäni päähän... Hieno kuvitella, miltä muut näyttävät huomenna, jos verinen jälki on silloin vielä paikallaan XD

Hyvää yötä kansalaiset!

"Oh I love you, maybe?
And I hope it does stay!
Oh, how I want you daily!
I know it's gonna stay!